keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Harrastaminen: säilyttäminen

Laatikon ja lasivitriinin valtaisa ero.

Kirjoittanut: Afuze.


Pienoismallin ja lelun erot säilytystavoissa
Vaikka laatikko olisi kätevin, helpoin ja vaivattomin tapa säilyttää suuri määrä eläinfiguureja, katson karsaasti niitä jotka uskaltavat tallettaa laatikkoon muutakin kuin leluja tai keskenkeräisiä projektejaan. Syynä ovat riskit - lelu on leikkiväline, pienoismalli taas ei. Lelut kuluvat käytössä, maalipinta irtoilee ja osia voi irrota. Sellaista kohtelua ei pienoismallieläin saa joutua kokemaan.

Täten pienoismalleja säilytetään hyllyssä, mieluusti lasin takana pölyltä, huiskivilta koiranhänniltä ja kissojen hampailta suojattuna. Mitä alempana (hyllyssä) pienoismallisi asuu, sitä suuremmassa vaarassa se on. Parhaassa tapauksessa hevosella on vielä loimi niskassa, riimu päässä ja tarpeeksi ilmaa vierustovereiden seassa. Toisin sanoen hevoset eivät saisi koskettaa toisiaan.

Vasemmanpuoleisinhan tarvitisi lointa, mutten ole sille sellaista vielä tehnyt. © Afuze.


Vaarat
Jos väännetään rautalangasta, pahimmat riskit ovat nämä: pölyyntyminen, kolhiintuminen ja altistuminen vääntymiselle.

Pöly on kaikista riskeistä harmittomin mutta kuvaamisen kannalta ärsyttävin.

Kolhiintuminen tarkoittaa maalipinnan naarmuuntumista, ja tätä on melko vaikea välttää jos tilaa ei ole tarpeeksi. Yleensä väri kuluu herkimmin ulkonevista osista, kuten kavioista, korvanpäistä ja turvasta - joskus myös kyljestä, jos hevosia pitää säilyttää kylki kyljessä vierikkäin.

Hevosta ei myöskään saa säilyttää eikä edes käsitellä niin, että jokin sen osa joutuisi liiallisen rasituksen alle.

Tarkennus juuri siellä missä pitääkin. © Afuze.


Pienoishevosen suojavarusteet
Pienoismallit ovat herkkiä, paljon herkempiä kuin lelut. Niitä tulee kohdella arvokkaasti ja silkkihansikkain, tosin sydän kurkussa ei sentään tarvitse olla. Säilytystilaa on harvoin liikaa, joten olosuhteiden pakosta voimme joutua tallettamaan heppamme liian tiiviisti ja vieläpä niin, että kaatumisen, kolinan ja muun vahingon riski on valtava.

Mitä huterammin hevonen seisoo, sitä todennäköisemmin se on se, joka menee nurin toisia tai hyllyn seiniä päin, kun kaappi tärähtää tai sitä siirretään. Myös herkkä, ohut maalipinta voi olla isossa vaarassa, etenkin juuri huterien hevosten ollessa kyseessä.

Oikeat hevoset eivät ole lasista tai sokerista tehtyjä, eikä niitä kannata siksi turhaan kääriä (katson pahalla sellaista), mutta pienoismallit ovat, no, taide-esineitä ja herkästi vahingoittuvia. Niitä saa ja pitääkin kääriä, jos haluaa hepoilleen vain parasta (tirsk). Jo mainittujen riskien vuoksi suositan tekemään tai hankkimaan hevosille vähintäänkin loimia. Suojavarusteiden tekemiselle on oma erillinen sivu.


Ylläpidon mainintoja omien malliensa säilytyksestä
Kun kirjoitin tätä sivua, näin kokoajan päässäni oman täyteen ahdetun pikku vitriinini, jossa on liian monta suojaamatonta mallia. Lisäksi Breyer Traditionaleistani yksi on todella kaatumisherkkä; hutera. Sen ei ole tarkoitus olla niin, mutta aina ei voi voittaa, ja on ihan tavallista jos tehdasmallin koivet eivät ihan toimi kuten niiden pitäisi. Kaatumisen eliminoimiseksi olen päätynyt pariin eri ratkaisuun: säilytän kyseistä hevosta kahden tukevamman välissä loimitettuna, tai vastaavasti niin, että se on loimitettu ja makaa kyljellään kankaan päällä - missä nyt sattuukaan tilaa olemaan. Toki hevosmalleja kuuluisi säilyttää seisaallaan, jos mahdollista, mutta tällaisten epätasaisten kavereiden kanssa voi joutua tekemään näitä ärsyttäviä ratkaisuja... (kirjoitti: Afuze)

Mallien alta joutaa kaikki muu omaisuus pois tieltä. Itsellä mallit ovat ihan tukevissa kirjahyllyissä ja tilaakin on riittävästi. Pyrin säilyttämään arvokkaammat mallini ylempänä ja ne vähemmän arvokkaat saavatkin olla alempana. En käytä malleillani suojaloimia, pääasiassa siksi, että olen liian laiska niitä tekemään. Kuitenkin noudatan malleineni hyvin tiukkoja sääntöjä joiden ansiosta ne ovat aikas hyvässä suojassa. En ensinnäkään koske malleihini ellen ole juuri pessyt käsiäni. Lisäksi kukaan muu kuin minä ei saa koskea malleihini. Tärkeintä on se varovaisuus, ja mallien kohtelu niiden arvoisella tavalla.
EDIT// Nykyään malleillani on ihan kunnon vitriinikaappi. Kuvailen sitä kunhan ehdin! (Tämä kappale Kaven käsialaa.)


Pienoismallihevosen käsittely
Säilytyksen ohella on tärkeää tietää, miten pienoishevosia käsitellään, mm. nostetaan, kannetaan ja siirrellään hyllyssä ja pöydällä. Varsinkaan nostamista ja kantamista ei voi tehdä yhtä huolettomasti kuin lelujen kanssa voisi. Varustamisen ja kuvaamisen aikana on hyvä pukea pehmeät kangashanskat (ei kuitenkaan mitään kömpelöitä tumppuja, vaan esim. valkoisia puuvillahanskoja joita saa apteekista) tai kynsikkäät suojaamaan hevosia ihosta irtoilevilta rasvoilta. Luonnollisesti kädet toki pestään aina ennen yhtään minkään asian suorittamista, mutta hanskat ovat silti tarpeen esimerkiksi hien varalta.

Miten pienoismalliheppaa nostetaan ja kannetaan? (Kirj. Afuze.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiallinen palaute, ideat ja ehdotukset ovat suuresti tervetulleita!

Kustomointi: Pigmenteistä

Minulla ei ole ihan kauheasti vielä kokemusta pigmenttien käytöstä (tai kustomoinnista muutenkaan), mutta kirjoittelen nyt tätä tekstiä silt...