lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kustomointi: aloittaminen

Johan päästiin muuten asiaan! Kiehtooko lukijaa ajatus siitä, että kyllä, hän voi oikeasti tehdä hevosen itse? Alkaako päässä vilisemään ideoita asennoista ja kivoista väreistä?

Kirjoittanut: Afuze. Kirjoittaja on kustomoinut ainakin vuodesta 2010 lähtien ja on myös oppinut kaniisti sanottuna kantapään kautta hyvin paljon. Tekstin kuvat ja kustomit ovat omiani.  

Tuleeko sen jälkeen olo, että hui, en minä ikinä opi tekemään yhtä hienoja heppoja kuin nuo...? Pienuuden tunne on aika odotettavaa jos on nähnyt kokeneiden mallarien tekemiä resineitä ja kustomeita. Mutta jostakinhan hekin ovat sen osaamisensa saaneet - jokainen on ollut joskus aloittelija. Osaaminen on mahdotonta, jos ei ota ja opettele, tee sitä ensimmäistä kustomia ennen kuin tietää, mistä tässä on kyse.

Kustomeitani vuoden 2010 tienoilta. Myös kuva on yhtä vanha, ja sen huomaa... En käsitä miten pystyin ostamaan uhreja niin usein, nykyisin ei moinen enää mahdollista ole!

Tällä sivulla yritän madaltaa kynnystä kustomoinnin aloittamiseen. Liian usein kuulen nimittäin perusteluksi sen, "että minä kuitenkin vaan pilaan sen jos aloitan". Ihmiset, pilaaminen, jos sitä sellaiseksi edes voi kutsua (minun aloittamistani voi kutsua), rajoittuu yleensä korkeintaan pariin ensimmäiseen kustomiin tai repainttiin, kun harrastukseen vasta tutustutaan. Sen jälkeen on valmiimpi etsimään lisää tietoa ja oppimaan enemmän, koska alkeet on saatu.

(Ja sen "pilatun" kustomin voi kokemuksen kerryttyä kustomoida uudelleen, jos uskaltaa ja raaskii. Niin minä tein.)

Ensimmäiseksi uhriksi voi vaikkapa ostaa Schleichin tai jonkin köykäsen, vanhan lelun, jonka turmeleminen ei ottaisi niin koville. Kaikenkokoiset Schleichit ovat täysin käypiä uhriehdokkaita, riippumatta niiden koosta ja "hienoudesta".

Mitä ainetta muovaamiseen käytetään?
Uudelleenmuotoilu (resculpting) tehdään massalla. Aloittelijalle en itse suosittele vielä esimerkiksi jalka-asentojen muokkaamista, mutta se ei estä massan käyttöä. Sopivia askartelumassoja ovat DAS, Jovi, Kapel ja Krea, muutama muukin merkki löytyy... Näitä saa vähän kaikista päivittäistavarakaupoista (Prisma, Citymarket...) eivätkä ne ole todellakaan kalliita (etenkään jos massaa käyttää säästeliäästi ja muotoiltavat uhrit ovat melko pieniä). Sitten kun kokemusta on jo jonkin verran, voi alkaa harkita epoksimassojen hankintaa. Epoksit (mm. Apoxie sculpt) ovat todella kovaksi kuivuvia kakskomponenttimassoja, jotka sekoitetaan kemiallisen reaktion aikaansaamiseksi (kemiallinen reaktio aiheuttaa kovettumisen).

Milläs sitten väritän heppani?
Maalit kannattaa ostaa uutena, eikä antaa halpuuden houkuttaa. Kokemuksesta voin sanoa, että halvat maalit kaduttavat myöhemmin enemmän kuin se, että maalipinta on omasta mielestä ruma. Hyviä värejä saa taidetarvikeliikkeistä ja mm. Suomalaisesta kirjakaupasta, ja aloittelijalle sopivin maalityyppi ovat yleensä akryylimaalit. Jos olet jo ennestään taiteilija tai omaat muuten maalikokemusta ja -tuntemusta, testaile vapaasti niitä mitä haluat.

-----

Hyvä vaihtoehto on myös ostaa Lahjakkaasta settejä, joissa on väritön hevonen juuri sitä varten, että ostaja voi sen itse maalata. Mm. Breyerin Stablemateja saa tuollaisissa seteissä. Niihin voi hyvin käyttää mukana tulleiden lisäksi/sijasta itse ostettuja maaleja ja niitä voi myös kustomoida, mikään ei sitä kiellä! Tosin stablematet ovat oikeasti niin pieniä, että aloittelijan voi juuri siksi olla hankalaa saada sellaista hyvin muotoiltua...

Aloittelija, ethän haukkaa liian suurta palaa kerralla. Minä tein niin ja tiedän nyt miten typerää sellainen on. Hiljaa hyvä tulee ja laatu kasvaa sitä mukaa, kun oppii. Minimaalisesti muokattu kustomi ole missään nimessä radikaalisti silputtua huonompi! Jokainen uudelleenmuotoilu, oli se miten pientä ja huomaamatonta tahansa, on kiinnostavampi ja persoonallisempi kuin pelkkä maalipinnan uusiminen.

Hevosesta ei ole pakko poistaa mitään ennen uudelleenmuotoilua. Materiaalin lisääminen jo olemassaolevan päälle on ihan yhtä lystiä kuin vaikka kaulan kaventaminen... 

Usein kustomointiin ryhtyminen nostaa tekijän itsetuntoa. Eikä ensikustomista ole pitkä matka siihen, että se alkaa seuraavien ilmaannuttua vaikuttaa kustomoijansa silmissä hyvin alkeelliselta.

Materiaaleista ja välineistä saa lisätietoa täältä, muotoilusta täältä ja maalaamisesta täältä


Aloittamisen jälkeen tuleva kehitysprosessi on loputon, siinä ei voi tulla valmiiksi. Tai no, ammattilaisten töitä katsoessa voi tulla olo, että ei tuon valmiimmaksi voi mitään hevosta enää saada, mutta kysypä heiltä itseltään...

...he varmaan kertovat listan verran virheitä, joita eivät näe muut kuin he itse, koska he ovat nähneet läheltä hevosen jokaisen valmistusvaiheen!

Mutta, heräsikö mielenkiinto? Viliseekö päässä laumallinen hevosia, jotka haluaisit tehdä? Vilkuiletko ympärillesi suunnitellen itsellesi työpistettä? Malta vielä hetkonen... Osta se ensimmäinen uhri, jos sopivaa ei vielä löydy, ja kipaise samalla reissulla taidetarvikeliikkeeseenkin. Suosittelen myös käymään läpi Pienoiskavion kustomointisivut, koska ne on kirjoitettu juurikin auttamaan tämän elämäntavan juurruttamisessa arkeesi.



Tervetuloa oppimaan, millaista on olla taiteilija!  

3 kommenttia:

  1. Mä kokeilin Breyerin tuunaussettiä, mutta mun mielestä ne maalit oli huonot ja siveltimetkään ei ollut parhaita mahdollisia. Kaiken lisäksi ruskea sävy loppui kesken. Hevosesta tuli ihan hirveä :,,D ehkä onnistuisin paremmilla maaleilla vähän paremmin, vaikka kädetön olenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse ole noihin Breyerin setteihin koskenut joten en tiedä, minkä laatuisia aineksia niissä on (mutta ne purkit kyllä oikeasti näyttävät kuvissa liian pieniltä...), mutta jos hepan pinta on sileä niin se voi vielä tehdä asiasta asteen vaikeampaa. Maalaamisen ja kustomoinnin kannalta olen itse todennut Schleichit tosi kätsyiksi, enkä ihmettele miksi niitä muutenkin käytetään tähän. Hevosen koosta riippumatta tarvittavaa maalia on hyvä olla käsillä enemmän kuin arvioi tarvitsevansa, koska sävyä kuitenkin yleensä kerrostetaan jonkin verran ja täsmälleen samaa väriä voi olla vaikea sekoittaa jälkikäteen uudelleen. Maalauksen sävyjärjestyksistä sun muista olen kertonut maalaussivulla erikseen, joten en siitä tässä kommentissa ala luennoimaan. Kuitenkin kokeilu ja jonkinlainen kantapään kautta oppiminen kuuluu tähän kun aloittaa. Meikäläisellä meni monta vuotta että aloin sietää omia töitäni silmissäni, ja samanlaista itsekriittisyyttä varmaan liikkuu kaikilla hevosmallareilla (ja aloittelevilla paineet ovat kovia).

      Tuosta ensimmäisestä repaintista ja kaikesta siihen liittyvästä kannattaa kuitenkin blogata, samalla saat talteen omaa kehitysprosessia maalaamisen (ja kustomoinnin, jos muotoilemaankin innostut) tiimoilta! Teos se on simppelimpikin teos. Haluan että ihmiset haluavat maalata ja kustomoida. :D

      Poista
    2. Itse olen kyseisenlaisen setin. En missään nimessä aio mukana tulleita tarvikkeita käyttää (vaikkakin suunnitelmissa on niitä johonkin lelukoniin tms testata ihan jotta tietäisin millaisia ovat). Ostin setin ihan niiden mallien takia. Nuo värittömät ovat halvempia ja niitä ei tarvitse sen kummemin pohjustaa, joten säästää myös pohjamaaleissa. Ainakin yksi noista olisi tarkoitus pigmenteillä tehdä tämän kuun aikana.

      Mutta, siis tosiaan jos kiinnostaa stablemateilla harjoitella en ehkä juurikaan suosittele käyttämään niitä mukana tulevia maaleja yms. Muutenkin aloitellessa kannattaa suoraan hankkia jo jotain maaleja yms, minun mielestäni siis. Kukaan ei myöskään kiellä olemasta luova ja käyttämästä vaikka kyniä, pastelleja tai pigmenttejä töissään!

      Poista

Asiallinen palaute, ideat ja ehdotukset ovat suuresti tervetulleita!

Kustomointi: Pigmenteistä

Minulla ei ole ihan kauheasti vielä kokemusta pigmenttien käytöstä (tai kustomoinnista muutenkaan), mutta kirjoittelen nyt tätä tekstiä silt...