Kustomointi: aloittaminen

Johan päästiin muuten asiaan! Kiehtooko lukijaa ajatus siitä, että kyllä, hän voi oikeasti tehdä hevosen itse? Alkaako päässä vilisemään ideoita asennoista ja kivoista väreistä?

Kirjoittanut: Afuze. Kirjoittaja on kustomoinut ainakin vuodesta 2010 lähtien ja on myös oppinut kauniisti sanottuna kantapään kautta hyvin paljon. Tekstin kuvat ja kustomit ovat omiani.  

Tuleeko sen jälkeen olo, että hui, en minä ikinä opi tekemään yhtä hienoja heppoja kuin nuo...? Pienuuden tunne on aika odotettavaa jos on nähnyt kokeneiden mallarien tekemiä resineitä ja kustomeita. Mutta jostakinhan hekin ovat sen osaamisensa saaneet - jokainen on ollut joskus aloittelija. Osaaminen on mahdotonta, jos ei ota ja opettele, tee sitä ensimmäistä kustomia ennen kuin tietää, mistä tässä on kyse.

Kustomeitani vuoden 2010 tienoilta. Myös kuva on yhtä vanha, ja sen huomaa... En käsitä miten pystyin ostamaan uhreja niin usein, nykyisin ei moinen enää mahdollista ole!

Tällä sivulla yritän madaltaa kynnystä kustomoinnin aloittamiseen. Liian usein kuulen nimittäin perusteluksi sen, "että minä kuitenkin vaan pilaan sen jos aloitan". Ihmiset, pilaaminen, jos sitä sellaiseksi edes voi kutsua (minun aloittamistani voi kutsua), rajoittuu yleensä korkeintaan pariin ensimmäiseen kustomiin tai repainttiin, kun harrastukseen vasta tutustutaan. Sen jälkeen on valmiimpi etsimään lisää tietoa ja oppimaan enemmän, koska alkeet on saatu.

(Ja sen "pilatun" kustomin voi kokemuksen kerryttyä kustomoida uudelleen, jos uskaltaa ja raaskii. Niin minä tein.)

Ensimmäiseksi uhriksi voi vaikkapa ostaa Schleichin tai jonkin köykäsen, vanhan lelun, jonka sotkeminen ei ottaisi niin koville. Kaikenkokoiset Schleichit ovat täysin käypiä uhriehdokkaita, riippumatta niiden koosta ja "hienoudesta".

Mitä ainetta muovaamiseen käytetään?
Uudelleenmuotoilu (resculpting) tehdään massalla. Aloittelijalle en itse suosittele vielä esimerkiksi jalka-asentojen muokkaamista, mutta se ei estä massan käyttöä. Sopivia askartelumassoja ovat DAS, Jovi, Kapel ja Krea, muutama muukin merkki löytyy... Näitä saa vähän kaikista päivittäistavarakaupoista (Prisma, Citymarket...) eivätkä ne ole todellakaan kalliita (etenkään jos massaa käyttää säästeliäästi ja muotoiltavat uhrit ovat pienemmistä mittakaavoista). Sitten kun kokemusta on jo jonkin verran, voi alkaa harkita epoksimassojen hankintaa. Epoksit (mm. Apoxie sculpt) ovat todella kovaksi kuivuvia kakskomponenttimassoja, jotka sekoitetaan kemiallisen reaktion aikaansaamiseksi (kemiallinen reaktio aiheuttaa kovettumisen).

Milläs sitten väritän heppani?
Maalit kannattaa ostaa uutena, eikä antaa halpuuden houkuttaa. Kokemuksesta voin sanoa, että halvat maalit kaduttavat myöhemmin enemmän kuin se, että maalipinta on omasta mielestä ruma. Hyviä värejä saa taidetarvikeliikkeistä ja mm. Suomalaisesta kirjakaupasta, ja aloittelijalle sopivin maalityyppi ovat yleensä akryylimaalit. Jos olet jo ennestään taiteilija tai omaat muuten maalikokemusta ja -tuntemusta, testaile vapaasti niitä mitä haluat.

Galeria -akryylejä saa Suomalaisesta kirjakaupasta, Louvrejakin varmaan. Craftit ostin ruokakaupasta, enkä uskonut niiden olevan niinkään hyviä kuin mitä tulokseksi sain. Akryyligesso lienee Suomalaisesta. Kaikista näistä parhaimman laatuisia ovat nuo Galeriat, ja sen kyllä huomaa hinnassa. 

-----

Hyvä vaihtoehto on myös ostaa Lahjakkaasta settejä, joissa on väritön hevonen juuri sitä varten, että ostaja voi sen itse maalata. Mm. Breyerin Stablemateja saa tuollaisissa seteissä. Niihin voi hyvin käyttää mukana tulleiden sijasta itse ostettuja maaleja ja niitä voi myös kustomoida, mikään ei sitä kiellä! Tosin stablematet ovat oikeasti niin pieniä, että aloittelijan voi juuri siksi olla hankalaa saada sellaista hyvin muotoiltua...Siksi suosittelisin aloittamaan etenkin massailun Schleicheistä.

KUVA

Aloittelija, ethän haukkaa liian suurta palaa kerralla. Minä tein niin ja tiedän nyt miten typerää sellainen on. Hiljaa hyvä tulee ja laatu kasvaa sitä mukaa, kun oppii. Minimaalisesti muokattu kustomi ole missään nimessä runsaasti uudelleenmuotoiltua huonompi!

Hevosesta ei ole pakko poistaa mitään ennen uudelleenmuotoilua. Materiaalin lisääminen jo olemassaolevan päälle on ihan yhtä lystiä kuin vaikka kaulan kaventaminen... 

Usein kustomointiin ryhtyminen nostaa tekijän itsetuntoa. Eikä ensikustomista ole pitkä matka siihen, että se alkaa seuraavien ilmaannuttua vaikuttaa kustomoijansa silmissä hyvin alkeelliselta.

Materiaaleista ja välineistä saa lisätietoa täältä, muotoilusta täältä ja maalaamisesta täältä. 


Aloittamisen jälkeen tuleva kehitysprosessi on loputon, siinä ei voi tulla valmiiksi. Tai no, ammattilaisten töitä katsoessa voi tulla olo, että ei tuon valmiimmaksi voi mitään hevosta enää saada, mutta kysypä heiltä itseltään...

...he varmaan kertovat listan verran virheitä, joita eivät näe muut kuin he itse, koska he ovat nähneet läheltä hevosen jokaisen valmistusvaiheen!

Mutta, heräsikö mielenkiinto? Viliseekö päässä laumallinen hevosia, jotka haluaisit tehdä? Vilkuiletko ympärillesi suunnitellen itsellesi työpistettä? Malta vielä hetkonen... Osta se ensimmäinen uhri, jos sopivaa ei vielä löydy, ja kipaise samalla reissulla taidetarvikeliikkeeseenkin. Suosittelen myös käymään läpi Pienoiskavion kustomointisivut, koska ne on kirjoitettu juurikin auttamaan tämän elämäntavan juurruttamisessa arkeesi.

Schleichin TWH -ruuna ja siitä kustomoitu suomenhevonen (jonka kylkimassojen rajat tulin myöhemmin korjanneeksi muotoilupastalla). © Afuze.

Tervetuloa oppimaan, millaista on olla taiteilija!