Kustomointi: muovaaminen

Tältä sivulta voi saada apua kustomin (tai OSCin jos sellaista on tekemässä) uudelleenmuotoiluun. Se ei ole ihan simppeli asia, ainakaan alkuun, miten hevosta muotoilee.

Kirjoittanut: Afuze. Huom. en ole muovailussa ammattilainen, mutta kokeilen yleensä useampaa tekotapaa, ja jaan niistä parhaat.  

Pienoiskavioon saattaa (toivon mukaan) tulla ajan myötä pieniä tutorialeja muovailusta, koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Yritän havainnollistaa joitakin asioita pelkistetyillä pikselikuvilla. 


Turpa
Hevosen turpa ei oikeasti ole pyöreä; mutta sen voi yksinkertaistaa sellaiseksi. Näin sieraimet, suu ja turvan yksityiskohdat voivat olla helpompia tehdä.

Sieraimet voi tehdä esimerkiksi grillitikunpätkällä, jota pyöritellään varresta päin. Kärki on paikallaan. (En osaa selittää tätä.) Sieraimen voi muotoilla myös niin, että tekee massasta pitkähkön pisaran, jonka siloittelee paikoilleen (paksu osa edessä). Paksumpaan päähän sitten muotoilee työkalulla kuopan, jonka viimeistelee sieraimeksi.

Hevosen ylähuulen kärki on kaksiosainen ja hieman ulkoneva, se on se ruumiinosa jolla hevonen esimerkiksi tutkii esineitä joita sen naaman eteen tuo. Itse muotoilen tämän kärjen niin, että teen pienestä massapalasta soikulan, jonka laitan paikalleen suunnilleen vaakatasoon ja siloitan saumattomaksi. Jaan soikulan keskeltä kahtia, varovasti, ja häivytän kaikki kulmat. Ottaen huomioon hevonhuulien olemuksen, voi niiden muotoilulla leikitellä, eikä epäsymmetria ole huono asia.


Korvat
Yksi tapa tehdä korvat on litistää pieni soikeahko massapala, jonka leikkaa suunnilleen kolmion muotoiseksi (tai holvikaareksi). Sitten se taitetaan tyvipäästä kaksinkerroin ja kiinnitetään oikeaan kohtaan.

Itse teen korvat niin, että laitan ensiksi pienen pyöreän massapallon korvantyveen kiinni. Litistelen sitten massapalaa sormineni niin, että se alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan mm. kartiota. Muutan korvan asentoa (jos haluan sen esimerkiksi sojottamaan sivulle tai luimuun) painelemalla tyvestä, sekä litistellen, vähän kerrassaan. Kun korva on mielestäni sopivan pitkä ja järkevän muotoinen, raapustelen askarteluveitsellä sen sisäpinnalle korvakarvat (jolloin on vain hyvä ettei sisäpinta ole ontto). Korvakarvat teen raapimalla korvan sisäreunoja sisäänpäin.


Silmät
Peitän alkuperäiset silmät kevyesti massalla, ja piirrän teräväkärkisellä työkalulla silmän ääriviivat. Muotoilen varovasti kolmiulotteiseksi, eli pyrin siihen, että varsinainen silmäosa olisi kaareva. Sivellin on tässä kätevä, se on täsmällisempi kostutus- ja viimeistelyväline kuin sormi.

Vasen silmä sivusta.

Hevosen silmät eivät ole pyöreät eivätkä "soikeat" (Schleich...), vaan ennemmin kaarevan kolmiomaiset (levossa). Realistisen ilmeen luomiseen kuuluu myös silmänympärysten ja ryppyjen muotoilu. Mielestäni hevosen perusilme on yleensä 'surullinen', juurikin silmien muodon ansiosta.

Jalat ja kaviot
Olettaen, että teen kokonaisen jalan alaosan rautalangan päälle vaikka etupolvesta alaspäin. Päällystän rautalangan kokonaan tasaisella massapötkyllä, joka ei saa olla liian paksu. Kavion kärjen tulee olla oikean mallinen, melko liereä; teen kavionpohjasta tasaisen leikkaamalla massapötkystä päädyn viistosti pois. Muotoilen vuohisen irrottamalla sen kohdalta massaa ja siloittamalla (kaventamalla) kostutetuilla sormilla. Teen yksityiskohdat teräväkärkisellä muotoilupuikolla, viimeistelen siveltimellä.

Harja
Harjan voi tehdä esimerkiksi "tippukivistä", eli pitkistä, teräväkärkisistä massapötkyistä, jotka litistetään paikalleen. Leveä pää sulautetaan harjamartoon (kaulalle kohtaan josta harja kasvaa) ja koko pötky painellaan littanaksi.

Toinen tapa on ottaa halutun kokoinen massapala, litistää se ja painella hevosen kaulalle. Muistakaa harjamarto! Uritus ja muut toimenpiteet ovat samoja kuin tippukiviharjan kanssa.

Harjaa tehdessä pitää muistaa urittaa ja sivellä aina oikeaan suuntaan, eli yleensä marrosta latvoihin päin. Näin siis suoran harjan kanssa, laineista minulla ei ole kokemusta...

Sekä harjan että hännän muotoilusta on enemmän tietoa rehairille omistetulla sivulla. 


Häntä 
Jos teen hännän alusta asti itse, tulee sillä olla jonkinlainen tukiranka vähintäänkin tyvessä. Se on yleensä rautalankaa, mutta kerran käytin paksua palloketjua! Päällystän tämän rangan nyt massapötköllä, jonka annan kuivua sopivaan asentoon. Seuraavaksi se saa päällensä massapötkyjä, jotka sulautan toisiinsa, uritan ja sivelen samalla lailla kuin harjankin kohdalla on laita. Annan hännän osien kuivua rauhassa, ja lisään massaa päälle muutamalla kerralla peräkkäin.

(Huom. jostain syystä tuo palloketjuranka toimi paljon paremmin ja on ollut kestävämpi kuin pelkkä rautalanka. Sen päälle oli helpompi muovatakin eikä häntä meinannut hajota kun siihen lisäili massaa. Toki tässäkin tapauksessa päällystin palloketjun kauttaaltaan massalla ja annoin kuivua ennen runsaampaa muotoilua.)

Häntää tehdessä täytyy muistaa, että jouhet kasvavat hännän yläpinnalta, jolloin ruodon karvaton alapinta voi toisinaan tulla nähdyksi erikseen.